30.8.2010. Fort Kochi - Kerala

Nyt on Goa jäänyt taakse ja siirrytty eteenpäin. Goan kuuma ja kostea ilmasto on vaihtunut raikkaan viileään vuoristoilmastoon. Goalta lähdimme 21.8 junalla kohti Mangalorea. Matka kesti noin 9 tuntia muutaman pidemmän raiteilla seisoskelun johdosta. Mangaloren asemalle saavuimme 23 jälkeen, josta suoraan tuk-tukilla muutaman huonetiedustelun jälkeen majoituimme kohtuuhintaiseen ja -kuntoiseen Blue star lodges:iin. Aamulla herättyämme huomasimme, että Hotellin etupiha oli muuan autokorjaamon takapiha täynnä puoliksi sahattuja autonromuja. Korjaamon pitäjä oli muovipussiin sonnustautunut vanha ukkeli. Lähdimme heti aamusta ihmettelemään kaupunkia. Mangalore on hyvin vilkas pitkine basaarikujineen. Mielenkiintoista ja kunnioitettavaa miten pieneen tilaan (yhteen basaarikojuun) saa ängettyä kaiken mahdollisen, mitä vaan voi kuvitella ihmiselämässä tarvitsevansa. Löytyy pajupillistä pesukoneeseen. Toisena ja viimeisenä Mangalore-päivänä kävimme ostamassa bussiasemalta liput Mysoreen ja hyppäsimme Udupiin menevään bussiin päivätripille. Udupissa oli suuren suuri Krishna-temppeli. Matka sinne kesti 1,5h kuoppaisia teitä pitkin. Temppeli oli todellakin näkemisen arvoinen. Istuskelimme ja tutkailimme mitä on autenttinen uskonnonharjoittaminen täällä päin. Kävimme syömässä myös temppelilounaan. Riisi mausteisella vellillä nautittiin kivilattialla banaaninlehdeltä käsin kahmien. On hieno joskus tuntea itsensä hitaaksi syöjäksi. Intialaiset hotkivat sormin kuumaa riisimössöä yhtä suurella himolla kuin suomalainen kylmää maksalaatikkoa. Aterian jälkeen palloilimme hetken vielä ympäri suurta temppelialuetta ennen kuin hyppäsimme takaisin Mangaloreen menevään bussiin.

Palattuamme Mangaloreen, ehdimme vielä käydä katsomassa toisen suuren temppelialueen. Kadri-niminen temppeli oli 3000-vuotta vanha. Siellä oli juuri palvelus (Puja) alkamassa. Se oli todella mielenkiintoinen ja näyttävä. Rumpali hyppäsi korokkeelle ja alkoi takoa isoa rumpua ja porukka alkoi soittaa katosta riippuvia kelloja korvia huumaavasti. Alttarilla temppelipapit tekivät erilaisia uhrimenoja ja rituaaleja ja toivat hetken päästä tulen ihmisten ulottuville, jota sai fiilistellä. Todella intensiivinen meininki. Saimme vielä henkilökohtaisesti temppelin tyypeiltä lahjat, jotain erikoista jauhetta pussissa ja kukkaset.

Bussi Mysoreen lähti Mangaloren bussiasemalta klo.23.00 ja kesti reilu kuutisen tuntia. Olimme perillä Mysoressa aamulla puoli seitsemän aikaan. Menimme halvimpaan hotelliin, joka osoittautui hintaansa nähden loistokuntoiseksi! Otimme tirsat ja jalkauduimme tutkimaan kaupunkia. Törmäsimme jamppaan joka vei meidät muslimiravintolaan. Söimme sormin linssiriisimössöä. Sieltä eri jamppa johdatteli meidät teurastamon kautta suitsuke- ja öljykauppaan. Kaupan pitäjä on Crazy Max, joka tekee öljyjä ja pitää aromaterapiakursseja ja kahvilaa. Ostimme kaupasta vesililjaöljyä, joka on oivallinen hyttyskarkote. Max kestitti meitä kahvilassaan ja kuskasi meidät erään soitinliikkeen kautta hotelliimme tuk-tukilla ilmaiseksi. Seuraavana ja viimeisenä Mysore-päivänä kävimme Maharajan palatsissa, joka on rakennettu Ranskan Versaillesin tyyliin, toki täkäläisin maustein.

Seuraavana aamuna meidän täytyi kirjautua hotellistamme ulos jo 7.30, josta menimme suoraan bussipysäkille ja hyppäsimme Ootyyn menevään bussiin. Ooty on vuoristokaupunki Tamil nadun osavaltiossa yli 2km korkeudessa. Bussimatka oli melkoinen. Kuski ajoi kaistapäänä kapeita vuoristoteitä. Reitti meni myös kansallispuiston läpi. Mitään elukoita emme silti ehtineet näkemään, sillä vauhti oli julmettu, hidastustöyssyistä huolimatta. Ootyssä otimme huoneen läheisestä hotellista. Hotelli sijaitsee pienen järven rannalla, jossa on myös muun muassa pieni huvipuisto ja toiselta puolelta järveä saa vuokrata soutu- ja polkuveneitä. Kohtuuhintainen, rauhallinen ja todella siisti hotelli järven rannalla viileine ilmastoineen on täydellisyyttä taas vaihteeksi kaiken kaupunkipölyn ja kuumuuden jälkeen. Täällä voisi viettää aikaa vaikka enemmänkin!

Ootyn laitamilla kaupunkielämä on rentoa ja persoonallista. Kadut ovat intialaisen kaupungin mittakaavassa todella siistit. Vuokrasimme moottoripyörän ja lähdimme tutkimaan vuoren rinteitä ja niiden laitamilla killuvia kyliä. Harvoin on tullut nähtyä niin avoimia ja hyvätuulisia ihmisiä kuin vuoristokylissä. Ihmiset siellä ovat aitoudessaan ja vilpittömyydessään todella kaunista katsottavaa. Jäi todella hyvä fiilinki ja taas kullan arvoinen muistuts siitä, minkälaisella spiritillä sitä kannattaa päivittäisiä asioitaan hoitaa.

Nyt ollaan Kochissa oltu pari päivää. Vuokrattiin täältä skootteri ja surrattiin pitkin ja poikin. Pienistä kalastajakylistä Ernakulamin pakokaasun täytteiseen liikennesekamelskaan (joka on todella selkeätä verrattuna esim Delhin liikennekaaokseen). Täällä vielä päivä tahi pari, jonka jälkeen lähdetään taas rannikkoa alaspäin pikkuhiljaa kohti Amritapuria.


Palataan!