Kumbakonan - 27.9.2010
Nyt on laskeuduttu Kodaikanalin vuoristomaisemista taas tasaisemmalle maalle. Vietime sateisessa Kodaikanalissa 3 päivää ja otimme levon kannalta jos hiirijahtia ei lasketa. 6 tunnin bussimatka Kodaista Trickyyn oli loppumatkasta hikinen ja ahdas. Sateiseen Trickyyn saavuimme joskus melko myöhään. Trickyssä oli jokin tapahtuma jonka ansiosta kaikki kaupungin hotellit olivat täynnä. Kiertelimme pari tuntia etsien sijaa majatalosta. Koska sitä ei löytynyt, päätimme loikata Thanjavuriin menevään bussiin. Trickystä Thanjavuriin kesti puolitoista tuntia. Sinne päästyämme hotellin metsästys jatkui ja onnistui kuin onnistuikin.
Seuraavana päivänä kävi ilmi, että on paikallisen Brihadishwara-temppelin 1000-vuotispäivät. Siksi kaikki paikat ovat tupaten täynnä. Oli mahtavaa päästä vahingossa keskelle merkittävää merkkipäivää. Kaupungin kadut tulvivat ihmisistä. Kävimme kaupungin vanhassa palatsia, jossa oli myös museo. Sisäänpääsy oli merkkipäivän johdosta ilmainen. Illalla hyppäsimme taas ihmisvirtaan, joka johdatti meidän merkkipäivätemppelille. Ihmisiä ja poliiseja parveili joka paikassa ja ihmettelimme, ettei tästä nyt saa mitään tolkkua. Olimme poistumassa väken tungoksesta kunnes yhtäkkiä takanamme oleva poliisi taputti olalle ja käski seuraamaan. Seurasimme poliisimiestä, joka kysyi joltain isommalta pampulta jotai, emme tienneet mitä. Kävi kuitenkin niin, että poliisi johdatti meidän ihmismassojen läpi ja ohjasi meidät temppeln porteille, minne ei päässyt ilman kutsukorttia, ja meillähän ei toki moisia ollut.
Temppelialueella oli satakunta, upeisiin värikkäisiin vaatteihin, koruihin, meikkeihin sonnustautunutta tanssijaa jotka pistelivät parastaan järkäelmäisen Nandu-patsaan ympärillä. Välillä tanssi ja musiikki lakkasi ja joku piti puheita. Sitten musiikki ja tanssi taas jatkui. Itse temppelialue oli huikea. En ihmettele yhtään miksi paikalliset ovat niin ylepitä temppelistään! Hengasimme kutsuvieraiden joukossa iltaan asti.
Ihmiset Thanjavurin alueella tuntuvat olevan erityisen kiinnostuneita länsimaalaisista. Kaikki tahtovat jutella ja puristaa kättä, etenkin lapset. Ihmiset ovat kohteiliaita, vilpittömiä ja hyväntahtoisia. Kaupungilla saa kävellä rauhassa ilman, että jokainen riksakuski ja katumyyjä on tyrkyttämässä palveluitaan.
Thanjavurista lähdimme Trickyyn katsomaan sen kuuluisaa Rock Fort temppeliä, joka on kaiverrettu kallioon. Sinne päästyämme kapusimme viitisensataa porsasta kallion sisällä ja totesimme, ettei temppeliin päässyt muut kuin hindut, joka oli sinänsä vähän outoa. Istuskelimme näköalatasanteella ja päätimme, että Tricky on nyt nähty. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta, Trickystä jäi vähän karvas maku suuhun ja olimme onnellisia kun pääsimme Kumbakonamiin menevään ahtaaseen bussiin. Kumbakonamissa etsimme hotellia bussiaseman läheisyydestä, joita siinä oli viljalti. Tarkoituksemme oli mennä Anu's Lodge -nimiseen hotelliin muttemme löytäneet sitä.. Kilpailutimme muutaman hotellin, kun siihen oli varaa. Tilaa löytyi paljon. Neuvottelimme oivallisen hotellin erkkerillä, telkkarilla ja pehmeillä patjoilla ja tyynyillä (joka on harvinaisuus Intiassa) todella hyvään hintaan. Siisti ja mukava hotelli ystävällisine henkilökuntineen on kyllä melkoista herkkua muutaman rasittavan mutta antoisan matkustuspäivän jälkeen.
Kumbakonamista matka jatkuu kohti ranskalaistyylistä Pondicherryä ja Mamallapuramia, joka on irärannikon yksi harvoista uimarantakaupungiesta. Kohta pääsee taas pulikoimaan! JESS!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti