Kodaikanal 23.9.2010

Intian eteläkärjessä, Kanyakumarissa vietimme pari päivää. Kiertelimme ja kaartelimme ja otimme levon kannalta. Kanyakumar on sympaattinen pieni kaupunki kaikkine Intian normi-kaupungin ominaisuuksineen. Hotellimme oli aivan eteläkärjen tuntumassa, temppelin liepeillä, joka oli ollut sillä paikalla reilut 3000 vuotta. Kanyakumarin etelärannalla oli lisää temppeliraunioita ja pieni hiekkaranta.

Kävelimme ja katselimme ihmisten arkea. Ihmiset eivät elä ankeudessa, vaikka päällisin puolin joskus voisi näin kuvitella olevan. Väki elää keskenänsä.hyvässä meiningissä. Ovet ja ikkunat ovat auki, ihmiset ovat vilpittömiä ja iloisia.


Asioiden ja esineiden manifestointia on hauskaa ja antoisaa harrastaa Intiassa, sillä kaikki mitä vaan voi kuvitella olevan olemassa, on todennäköisesti jossain sinun lähelläsi 10m säteellä. Kerrankin tuli mieleen, että olisi kiva punnita itsensä vaa`alla ja kas kummaa, kun käännyimme seuraavasta kadun kulmasta, kivetyksellä istui vanha ukko henkilövaakansa kanssa! 99kg!

Eräs outo huomio täällä. Jos joku on keksinyt jonkun idean mitä voi esim. myydä kadulla tai kaupassa, oli se sitten veneretkiä, trekkausta, ilmaan ammuttavia vilkkuvia propellihärpäkkeitä, simpukankuori-virityksiä, mitä tahansa. Kaikilla siinä kaupungisssa on täysin samat tuotteet myynnissä. Vieri-vieressä ja rinta-rinnan ukot kauppaavat täysin samoja asioita. Se sama asia on myös havaittavissa isommissa kaupungeissa, On huonekalukortteleita ja korukortteleita, muoviämpärikortteleita yms. Samaa tuotetta myyviä liikkeitä rinta rinnan. Saman piirteen voi myös havaita esim. Goalla rantakaupustelijoissa, heillä on kaikilla täysin samat kysymykset aina täysin samassa järjestyksessä, Ja myöskin kerjäläislasten kerjäyslista on täysin identtinen, minne ikinä menitkin. Kynä, kolikko, lelu, karkkia. Lieneekö se jokin laajempi instituutio, joka kouluttaa alansa ammattilaisia., Äkkinäinen kuitenkin luulisi, että jos naapuri myy jotai tuotetta, itsen kannattaisi myydä jotain eri tuotetta, ihan vaan mielenkiinnonkin vuoksi. Olenkin alkanut antamaan lantin kerjäläisille, joilla on jokin omaperäinen tai muu konsti, joka herättää mielenkiinnon.

Kanyakumarista poistuessamme, kävimme toteamassa, että seuraava ja ainut juna kohti Maduraita menee vasta illalla. Päätimme ottaa bussin joka lähtikin samantien kun saavuimme bussiasemalle. Bussi oli täynnä nuoria n. 20-25v opiskelijoita. Oli hupaisaa seurata heidän touhujaan. Leikkivät keskenään kuin pienet lapset, vailla huolta huomisesta. Välittömästi kun bussi pärähti liikkeelle, kaikki nukahtivat niin ikään, kuin pienet viattomat lapset. Parin tunnin unien jälkeen, he heräsivät ja leikit jatkuivat. 5 tunnin matka meni letkeästi ja perille Maduraihin saavimme illan jo hämärryttyä. Otimme paikallisbussin kaatosaiteiseen keskustaan, josta löysimme hyvän hotellin hyvään hintaan. Hotelli oli muuten moitteeton mutta tunnin välein tasatunnein läheiset kovaääniset kajauttivat ilmoille mitä raivostuttavimpia lauluja kuten b-i-n-g-o:n, tuiki tuiki tähtösen säveliä järjenvastaisen kovalla voluumilla jälleen kerran ihan vaan ilmoittaakseen kellonajan niitä seuraavilla ihmeellisen särkevillä digitaali-kumahduksilla. On jännittävää herätä klo. 4 yöllä "..AND BINGO WAS HIS NAME-O!!!"

35 asteen helle helli meitä valkonaamoja näännyttävällä tavallaan. Siinä hikoillessa ajatus vuoriston viileyteen siirtymisestä kulminoitui ja konkretisoitui seuraavana päivänä. jolloin pomppasimme tuktukkiin joka kiidätti meidät bussiasemalle, josta lähtikin bussi juuri sopivasti kohti Kodaikanalia.

Kodaikanal on amerikkalaisten parustama sympaattisen pieni kaupunki järven rannalla 2100m korkeudessa Tamil nadun vuoristossa. Ilma on sateista ja raikasta. Juuri sitä, mitä kaipasikin hikisen kaupunkielämän jälkeen. Löysimme oivallisen halvan ja hyvän hotellin. Jos ei lasketa välikatosta kuuluvaa mitä ilmeisimmin rottien kilpajuoksua ja muita hienouksia, joita 200 rupian huone tarjoaa, tämä on täydellinen! Kodaikanalista tulee mieleen Ooty, jossa olimme noin kuukausi takaperin. Täällä on paljon tiibetiläisiä, kotitekoista suklaata ja letkeää meininkiä! Ja kuulemma täältä saa vuokrata maastopyöriä halpaan hintaan. Kuulostaa oivalliselta tavalta tutkia lähitienoita!

Täällä pyörimme vähintään 3 päivää ja täältä jatketaan kohti itä-rannikkoa ja Trickyä.