29.10.2010 - Rishikesh, Uttarakhand.
Varansista pois pääsy oli kovan työn takana. Olimme lähdössä jo kun saimme selville, ettei ollut oikea aika lähteä vielä, sillä oli Durga-festivaalin päätöspäivä ja kaupunki oli kirjaimellisesti tukossa ja junat buukattu pari päivää eteenpäin. Siispä jäimme Varanasiin odottamaan sopivampaa hetkeä lähtä. Kävimme katsomassa muinaisen Sarnathin kapungin, missä valaistunut Gautama Buddha kertoi keskitiestään reipas 2000 vuotta sitten. Alueellä oli buddhalainen museo, jainalaisia temppelitä ja tienvieret täynnä turisteille suunnattuja kärryjä täynnä rihkamaa. Olisi voinut kuvitella, että Sarnathissa olisi vallinnut hiljaisuus ja rauha buddhalaiseen teemaan nojaten, mutta sen sijaan kaijuttumista pauhasi intialainen vinku-tekno TÄYSILLÄ perinteiseen intialaiseen tapaan. Illalla seurasimme Assi-ghatilla pidettävää Ganga-pujaa jonka jälkeen menimme loistavaan sitar-tabla -konserttiin. Seuraavana päivänä lähdimme pois tarkoituksenamme mennä Agran kautta ylöspäin Rishikeshiin. Paikat junassa olivat todella kortilla ja saimme kuin saimmekin liput 22.30 lähtevään junaan. Asema, mistä junamme oli tarkoitus lähteä oli 19km kaupungin ulkopuolella. Sinne saavuimme 18 maissa. Odottelimme junaa korttia pelaillen ja intialaisia ihmetellen (ja he ihmetellen meitä!). Kävi ilmi, että junamme olikin 5 tuntia myöhässä. Tuumimme että mikäpäs-siinä-sitten muuta kun odotellaan. Odotellessamme juna antoi myös odottaa itseään aina vaan kauemmin ja kauemmin. Lopulta päädyimme näkemään auringonnousun Mughal Serain aseman epäilyttävässä ilmapiirissä. Asema vilisi mäyräkoiran kokoisia rottia ja paikalliset aseman yökyöpelit olivat aika-ajoin jopa pelottavia. Juna saapui lopulta klo 7 aamulla. Raahustimme siihen ja kipusimme yläpedeille nukkumaan. Päätimme skipata Agran ja Taj Mahalin junan julmetun myöhästyneisyyden johdosta, koska olimme ostaneet liput etukäteen Delhistä Haridwariin menevään junaan seuraavalle päivälle. Muuten aika olisi mennyt kortille. Moninaisen sättäyksen ja säädön jälkeen päädyimme lähtöruutuun, Delhiin.
Ympyrä sulkeutui. Reilu kolme kuukautta sitten oli reissumme ensimmäinen viikko ja saimme ensikosketuksen Intian maaperään juurikin tällä samaisella alueella Delhin Pahar Ganjissa. Nyt on Intia mamman tississä! Delhissä vietimme vain 1 yön ja suuntasimme pohjoiseen, Haridwariin.
Kiertelimme Pahar Ganjin tutuksi tulleita kulmia. Kaikki kadut näyttivät täysin erilaisilta, aivan kuin se olisi ollut 3kk sitten eri kaupunki. Silloin kaikki tienvieret ja paikoin tietkin oli reivitty auki. Nyt kaikki oli paikattu, kadut leveät ja sähläys oli tasoittunut. Tuli mieleen, että nyt kun ollaan täällä ja kadut täynnä soitinkauppoja, että olisikon nyt se oikea hetki löytää SE oikea tablarumpupari. Kävi ilmi aijemmin etelää kiertäessä, ette sieltä oli vaikea löytää hyviä tabloja. Pari kauppaa kiertäessämme löytyi SE pari. Siihen hintaan Suomesta on vaikea löytää minkäänlaista edes kohtuullisen laadukasta soitinta. Tulipahan 1 laukku raahattavaksi lisää, mutta kyllä kanatti! Tablat ovat loistavat!
Illalla lähdimme kohti Haridwaria. Aamulla olimme perillä tukkoisina ja väsyneitä vetoisan junayön jäljiltä. Etsimme täydellisen hotellin ja kävimme huilimaan. Pari päivää menikin hyvin pitkälti vilttien alla. Kun 3. päivänä olo oli kohentunut sen verran, että teki mieli yrittää ulkoilua, nousi myrsky joka ajoi meidät takaisin sisälle. Myös internet yhteytemme katkaistiin jostain ihme syistä eikä kukaan oikein tiennyt mistään mitään. Haridwarista meille kummallekin jäi vähän ikävä kutina erinäisistä syistä, mutta pääsimme pois 4. päivänä ja bussimatka Rishikeshiin kesti vain tunnin. Huokaisimme helpostuksesta.
Rishikeshissä paistoi aurinko ja oli todella miellyttävän lämmin. Löysimme helposti hotellin, jonka hinnan tingimme kohdalleen. Näkymä yli Gangesin yli hotellimme ikkunasta ja pihanurmelta on huikaiseva! Rishikesh on osoittautunut olevan oman kokemuksemme valossa tähän menessä mukavin paikka koko Intiassa! Täällä on päivällä sopivan lämmin, ei kuuma. Ihmiset ovat mukavia ja hyvissä meiningeissä. Täällä on paljon hyviä ja mukavia ravintoloita ja kahviloita ja ruoka täällä on herrrrkullista! Eilen vuokrasimme moottoripyörän ja päräytimme Gangan viertä ylöspäin. Löysimme telttakylän joen hiekkarannalla, josta tekevät rafting retkiä jokea pisin. Vesi oli kylmää ja raikasta. Nytpähän on päässyt uimaan pyhässä joessa turvallisesti vailla välitöntä hermomutaepidemian vaaraa. Poispäin ajaessamme poikkesimme vesiputouksella. Sinne oli kavuttava pari kilometriä vuoren rinnettä. Onneksi kapusimme sillä putous oli näkemisen arvoinen. Siellä pääsi myös uimaan vuoristovesiputouksen kristallinkirkkaaseen veteen.
Täällä on nyt hengailtu 6 päivää. Täällä ei ole tänä aikana näkynyt pilven hattaraakaan. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin hiipimään tunne, että voisi siirtyä eteenpäin. Ideamme on siirtyä Dehra Dunin kautta Amritsariin katsomaan kultaista temppeliä. Käydä Dharamsalassa Dalai laman luona. Sitten alkaakin jo kotiinpaluu häämöttämään. Gotlantiin muuttoa ollaan suunniteltu tasaiseen tahtiin ja se alkaa olla kohta toteuttamista vaille valmis! Eli kaikki muuttoavuksi luokiteltava kapasiteetti on enemmän kuin tervetullutta 16.11 Tapiolan kämpillemme ja sen jälkeen Lauttasaaren studiollemme.
Palataan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti