14.11. Mumbai

Nyt on Intian reissu lähestulkoon reissattu ja tämä olkoon viimeinen blogipäivitys matkanvarrelta. Kaupunkeja tuli nähtyä viljalti. Delhistä aloitettiin. Sitten kierrettiin Goan kaupungit, Mangalore, Mysore, Ooty, Coimbatore, Kochin tienoot, Alleppey, Amritapuri, Varkala, Trivandrum ja Kanyakumari Intian eteläkärjessä. Ylöspäin lähdettiin nousemaan Madurain kautta Kodaikanal, Thanjavur, Trichy, Kumbakonam, Pondicherry, Mamallapuram, Chennaista junalla Varanasiin. Varanasista taas Delhiin, siitä ylospäin Haridwar, Rishikesh, Dehra Dun, Amritsar, taas Delhi, Agra, Jaipur ja lopulta Mumbai. Paljon kaupunkeja, ihmisiä, kulttuuria ja tilanteita riitti. Eilen Mumbain kaduilla Bollywood-työntekijä houkutteli meidät seuraavana päivänä järjestettäviin kuvauksiin avustajiksi. Lupasi kyyditykset lentokentälle, ruuat ja 500 rupiaa mieheen. Mehän suostuimme! Pääseepähän näkemään bollywoodin sisäpuolelta. Olimme kuvauspaikalla sonnustautuneina rooliasuihin ja toimimme erinäisissä sivurooleissa. Kuvaukset kestivät kymmenisen tuntia, eli koko päivä siinä meni. Yli 30 asteen helteessä puku päällä hikoilu oli rasittavaa, mutta todella mielenkiintoinen kokemus!

Mitäs nyt sitten voisi sanoa ikään kuin yhteenvetona koko tourneesta? Miten voisikaan tiivistää 4 kuukauden huikean reissun yhteen blogipäivitykseen? Intian ihmeellinen maailma alkoi pikkuhiljaa avautumaan erinäisten tilanteiden, ihmiskohtaamisten ja itsensä paremmin ymmärtämisen kautta. Etelä-Intiasta jäi tunne, että se tuli koluttua kohtuullisen hyvin. Pohjois-Intia tournee jäi vähän vajaaksi ja se onkin ehdottomasti seuraava Intian matkan pääasiallinen kohde. Himalajan liepeiden maisemat ja meiningit kyllä pitää ehdottomasti käydä toteamassa sitten paremmalla ajalla.

Mikä on ollut parasta Intiassa ja mikä sitten on ollut taas sitä toista äärilaitaa? Parasta on ollut aidot ihmiset, jota täällä on tullut tavattua paljon. Ystävällisistä, avuliasta ja vilpittömistä ihmisistä jää mukava muisto. Maailmankuulu ja paljonpuhuttu Intialainen keittiö on tarjonnut laajan skaalan kaikkea mahdollista makuhermoja kutkuttavista makuelämyksistä ihmeellisiin ja epäilyttäviin, toisinaan mauttomiin ja toisinaan taas omituisen kanamunapierun hajun makuisiin, rottia kuhisevassa keittiössä sotkettuihin ruokiin. Täällä ei välttämättä voi pitää itsestään selvyytenä, että ravitsemusliikkeissä tarjottava ruoka on herkullista. Jokainen osavaltio omaa yksilölliset spesiaalinsa. Itse henk.koht. nautimme enemmän Pohjois-Intialaisesta keittiöstä. Etelässäkin toki on herkuullisuuksia.

Välillä Intian epäkäytännöllisyys on kiristänyt pinnaa. Se johtuu toki myös omasta itsestä. Toisinaan on aika rankkaa kun on reput selässä 4kk ja alati liikenteessä. Olemme iloisia siitä, ettei 4kk yhtäjaksoinen toisen naaman tuijotus ole aiheuttanut mitään ongelmia. Veikaanpa, että jos suhde kestää 4kk Intian reissun, se kestää myös paljon muuta ;) Hankaliin ja rasittaviin tilanteisiin on oppinut suhtautumaan huumorilla. Silloin pitää vaan yrittää osata nauraa tilanteen toivottomuudelle ja itsensä lyhytpinnaisuudelle (joka on täysin uusi piirre allekirjoittaneessa), Kaikkea uutta sitä oppiikin :)

Tämä reissu on ollut TODELLA opettavainen. Itsestä on yllämainitun piirteen lisäksi oppinut kaikennäköistä muuta uutta ja ihmeellistä. Intialainen kulttuuri on myös tarjonnut paljon ihmetyksiä, joita toisinaan on vaikea vieläkin ymmärtää. Esimerkiksi näiden ihmisten suhde roskiin ja roskaamiseen. Vaikuttaa, ettei tässä maassa ole minkään sortin jätehuoltoa. Täällä siivous ja siisteys on ainoastaan jokaisen omissa käsissä (niin kuin sen mielestäni pitäisi muuallakin olla), mutta näitä ihmisiä ei vaikuta häiritsevän ollenkaan se, että täällä on paikoitellen todella saastaista. Roskat dumpataan junissa suoraan ikkunasta luontoon, Gangesin varrella suoraan jokeen ja ylipäänsä missä vaan; suoraan luontoon. Ja sen kyllä huomaa. Maan likaisuus ja roskaisuus ei toki ollut asia, mitä tulimme tänne paheksumaan, mutta mielenkiintoinen ja välillä surullinen havainto silti. Voisi kuvitella, että jätehuolto maassa jossa on yli miljardi ihmistä kannattaisi ihan kaikkien ja kaiken hyvinvoinnin kannalta pitää kunnossa. Ainakin saattaa asia paremmalle tolalle. Toki monessa paikassa asiaan on kiinnitetty huomiota, Jossain paikoissa muovipussit yms. on kiellettyjä ja "älä roskaa" -kylttejä on ripoteltu sinne tänne. Mutta kyse lienee enemmänkin asenteista, kuin tiedon puutteessa, jopa täällä.

Toinen asia, joka ihmetyttää on se, ettei intialaislla vaikuta olevan minkäänlaista yksityisyyden tarvetta. Monessa paikassa ravintolan saniteettitilat on jonkun yksityiskodissa. Asiakkaat kävelee olohuoneen läpi vessaan, perheen katsoessa telkkarista napakymppiä vieressä. Hotelleissa myös intialaiset makaavat ovet sepposen selällään. Mekkala ja mökä ei myöskään tunnu häiritsevän intialaista. Jos yöllä esimerkiksi tulee asiaa, sen voi aivan hyvin huutaa kaverille naapurihuoneessa, tai jos iskee väsy, voi aivan hyvin levittää viltin vaikka vilkkaasti liikennöidyn liikenneympyrän keskelle. Se on toki ymmärrettävää, ettei voi antaa muiden ihmisten tai metelin häiritä maassa jossa sakkia ja meteliä on koko ajan kaikkialla. Se vaan ihmetyttää välillä seesteistä suomalaista. Tässä ainoastaan pintaraapaisulla muutama esimerkki eroavaisuuksista itsensä ja intialaisen välillä.

Pitkä mutta mahtava reissu kohta takana. Ei voi sanoin kuvata, miten paljon sitä odottaa jo päästä asettumaan paikoilleen täysin uuteen maahan ja rakentaa uusi koti sinne. Ja mukavaa on päästä näkemään ystäviä ja perhettä. Ja tietysti Riski-poikaa!! Lentsikka lähtee juuri ja juuri 15. päivän puolella Pariisin kautta Suomeen.

Intia vaikenee...